leikkijä
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaleikkijä (12)
- henkilö, joka leikkii
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈlei̯kːijæ/
- tavutus: leik‧ki‧jä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | leikkijä | leikkijät |
| genetiivi | leikkijän | leikkijöiden leikkijöitten (leikkijäin) |
| partitiivi | leikkijää | leikkijöitä |
| akkusatiivi | leikkijä; leikkijän |
leikkijät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | leikkijässä | leikkijöissä |
| elatiivi | leikkijästä | leikkijöistä |
| illatiivi | leikkijään | leikkijöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | leikkijällä | leikkijöillä |
| ablatiivi | leikkijältä | leikkijöiltä |
| allatiivi | leikkijälle | leikkijöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | leikkijänä | leikkijöinä |
| translatiivi | leikkijäksi | leikkijöiksi |
| abessiivi | leikkijättä | leikkijöittä |
| instruktiivi | – | leikkijöin |
| komitatiivi | – | leikkijöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | leikkijä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- leikkijä Kielitoimiston sanakirjassa