Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

loiskua (52) (taivutus[luo])

  1. (nesteestä) vesimassojen voimakkaasta liikkeestä m. väljässä astiassa t. sieltä ulos
    Vettä loiskui Atlantista Itämereen, saatiin suolapiikki.
    Lapset temmelsivät kylpyammeessa niin, että vesi loiskui.
    Aallot loiskuivat yli laivan kannen.
    Vesi loiskui rantakalliota vasten.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈloi̯skuɑˣ/
  • tavutus: lois‧ku‧a

Huomautukset muokkaa

  • loiskua-verbiä ja sen johdannasia käytetään myös onomatopoeettisessa mielessä kuvaamaan voimakkaan vedenliikkeen aikaansaamaa ääntä.

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • loiskua Kielitoimiston sanakirjassa