Substantiivi

muokkaa

maallikkoveli (7)

  1. papiksi vihkimätön munkki
    1000-luvun uusien luostarielämän suuntausten myötä läntiseen luostarilaitokseen ilmaantui uusi piirre: maallikkoveljet. Myös myöhemmät sisterssiläiset ja birgittalaiset säilyttivät luostarilaitokseen juurtuneet mallikkoveljet ja siten osin jaon luostarin hengellisistä ja maallisista toimista vastaaviin jäseniin.[1]

Etymologia

muokkaa

yhdyssana sanoista maallikko ja veli

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Heikkilä, Tuomas. Luostarilaitoksen murros ja kerjäläisveljestöt. Euroopan synty. Keskiajan historia. Edita. Helsinki. 2004. ISBN 951-37-4182-6: s. 196