merikartta

Suomi

Substantiivi

merikartta

1. (merenkulku) merenkulun käyttöön valmistettu kartta, jossa kuvataan ainakin meri- ja vesialueiden pohjanmuodot sekä rantaviivat

Ääntäminen

• IPA: /ˈmeriˌkɑrt̪ːɑ/
• tavutus: me‧ri‧kart‧ta

Etymologia

yhdyssana sanoista meri ja kartta

Käännökset

1. merenkulun käyttöön valmistettu kartta, jossa kuvataan ainakin meri- ja vesialueiden pohjanmuodot sekä rantaviivat

englanti: nautical chart ruotsi: sjökort

saksa: Seekarte f. viro: merekaart

Liittyvät sanat

• karttamerkki
• merenkulku
• merimerkki

Synonyymit

• merikortti

Aiheesta muualla

• merikartta Kielitoimiston sanakirjassa
• merikartta Tieteen termipankissa