kartta

Suomi

Kartta [1]

Substantiivi

kartta (9-C)

1. mittakaavan mukaisesti pienennetty ja merkeiltään selitetty piirros, jossa esitetään jotain tiettyä maantieteellistä aluetta ja sen keskinäisiä sijainteja

   Kartta on monien mielestä suunnistamisen tärkein apuväline.

   Kokonaiskuvan maapallosta saa helpoiten pallon muotoisesta kartasta.

2. (murteellinen) karsta

   Ennen kartat olivat kovassa käytössä ja kartattiin ahkerasti, jotta saatiin tehdä kartta- eli raasilankaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑrt̪ːɑ/
• tavutus: kart‧ta

Etymologia

ruotsin sanasta karta, saksan Karte, ranskan karte < latinan sanasta charta < muinaiskreikan sanasta χάρτης (khártēs)

Käännökset

1. merkeiltään selitetty piirros, jossa esitetään jotain tiettyä maantieteellistä aluetta

afrikaans: kaart baski: mapa, karta bosnia: karta f. bulgaria: карта f. englanti: map, chart espanja: carta f., mapa m., plano m. esperanto: mapo hollanti: kaart italia: mappa f., pianta f. japani: 地図 katalaani: plànol kreikka: χάρτης kroaatti: zemljovid m., karta f. latvia: karte liettua: žemėlapis liivi: kōrtõz

norja: kart portugali: mapa m. puola: mapa ranska: carte f., plan m. ruotsi: karta saksa: Karte f., Landkarte f.Plan m. serbia: karta, карта f. slovakki: mapa sloveeni: zemljevid m., karta f. tšekki: mapa turkki: harita ukraina: карта f., (vanhentunut) мапа f. unkari: térkép venäjä: карта f. viro: kaart

Liittyvät sanat

• korkeuskäyrä
• merikortti
• suunta, suuntima
• topografia

Johdokset

• substantiivit: kartake, kartasto, karttaus
• verbit: kartoittaa

Yhdyssanat

aarrekartta, bittikartta, geenikartta, ilmailukartta, ilmakuvakartta, karttaharjoitus, karttajäkälä, karttakeppi, karttakieli, karttakirja, karttakoordinaatisto, karttakoordinaatit, karttakuva, karttakäärö, karttalanka, karttalaukku, karttalehti, karttaliite, karttaluonnos, karttamerkki, karttaoppi, karttapallo, karttapiirros, karttaplotteri, karttapohja, karttapohjoinen, karttapoikkeama, karttaprojektio, karttapöytä, karttarajat, karttarulla, karttaselitys, karttatasku, karttateline, karttatie, kaupunkikartta, kohokartta, korkeuskartta, korkokartta, käsitekartta, latukartta, maailmankartta, maaperäkartta, merikartta, metrokartta, näppäimistökartta, opaskartta, paikkatietokartta, pallokartta, peruskartta, puoluekartta, pöytäkartta, reittikartta, retkeilykartta, seinäkartta, sienikartta, suunnistuskartta, syvyyskartta, sääkartta, tiekartta, tilannekartta, toimituskartta, tonttikartta, topografikartta, tuulikartta, tähtikartta, ulkoilukartta, värikartta, yleiskartta

Idiomit

• olla kartalla — olla perillä asioista; olla ajan tasalla siitä miten asiat ovat
• pysyä kartalla — pysyä tietoisena siitä miten asiat ovat

Aiheesta muualla

• kartta Kielitoimiston sanakirjassa
• kartta Tieteen termipankissa
• Artikkeli 130 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Substantiivi

kartta

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta karsi