Substantiivi

muokkaa

karsi (28)

  1. jokin, mikä on palamisen yhteydessä hiiltynyt mustaksi
    Hänen ihonsa paloi karrelle.
    tuo kynttilän karsi on niin pitkä / sydäntäni niin kowin polttaa, sitä polttaa enemmän kuin koskaan ennen / woih! (Elämän havainnoita, P. Päivärinta, "Ruotiukko")
    Kapteeni ei nähnyt enää kuin kynttilän karsi oli pitkällä ja hänen täytyi odottaa hetkinen, ennenkuin niistämisenkään jälkeen saattoi nähdä. (Perhe Giljellä, Jonas Lie, 1885)
  2. (geologia) eräs kalkkikivien reunoilla esiintyvä kivilaji

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑrsi/
  • tavutus: kar‧si

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karsi karret
genetiivi karren karsien
(kartten)
partitiivi kartta karsia
akkusatiivi karsi;
karren
karret
sisäpaikallissijat
inessiivi karressa karsissa
elatiivi karresta karsista
illatiivi karteen karsiin
ulkopaikallissijat
adessiivi karrella karsilla
ablatiivi karrelta karsilta
allatiivi karrelle karsille
muut sijamuodot
essiivi kartena karsina
translatiivi karreksi karsiksi
abessiivi karretta karsitta
instruktiivi karsin
komitatiivi karsine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo karre-
vahva vartalo karte-
konsonantti-
vartalo
kart-

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

karsimalmi, karsimineraali

Anagrammit
muokkaa

raksi, rikas, riksa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • karsi Kielitoimiston sanakirjassa

karsi

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä karsia
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä karsia
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä karsia