Substantiivi

muokkaa

karsina (12)

Katso artikkeli Karsina Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. huonealasta harvarakenteisilla seinämiilä erotettu ala
  2. karjasuojassa oleva aitaus, jossa pidetään eläimiä kuten sikoja, lampaita

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑrsinɑ/
  • tavutus: kar‧si‧na

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karsina karsinat
genetiivi karsinan karsinoiden
karsinoitten
(karsinain)
partitiivi karsinaa karsinoita
akkusatiivi karsina;
karsinan
karsinat
sisäpaikallissijat
inessiivi karsinassa karsinoissa
elatiivi karsinasta karsinoista
illatiivi karsinaan karsinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi karsinalla karsinoilla
ablatiivi karsinalta karsinoilta
allatiivi karsinalle karsinoille
muut sijamuodot
essiivi karsinana karsinoina
translatiivi karsinaksi karsinoiksi
abessiivi karsinatta karsinoitta
instruktiivi karsinoin
komitatiivi karsinoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo karsina-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

karsinoida, lampola

Yhdyssanat
muokkaa

lammaskarsina, porsaskarsina, ulkokarsina, vasikkakarsina, välikarsina

Aiheesta muualla

muokkaa
  • karsina Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

karsina

  1. (taivutusmuoto) monikon essiivimuoto sanasta karsi