SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

karsina (12)

  1. karjasuojassa oleva aitaus, jossa pidetään eläimiä kuten sikoja, hevosia
  2. (anatomia) eräs rintaontelon osa

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkɑrsinɑ/
  • tavutus: kar‧si‧na

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karsina karsinat
genetiivi karsinan karsinoiden
karsinoitten
(karsinain)
partitiivi karsinaa karsinoita
akkusatiivi karsina;
karsinan
karsinat
sisäpaikallissijat
inessiivi karsinassa karsinoissa
elatiivi karsinasta karsinoista
illatiivi karsinaan karsinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi karsinalla karsinoilla
ablatiivi karsinalta karsinoilta
allatiivi karsinalle karsinoille
muut sijamuodot
essiivi karsinana karsinoina
translatiivi karsinaksi karsinoiksi
abessiivi karsinatta karsinoitta
instruktiivi karsinoin
komitatiivi karsinoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo karsina-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

lammaskarsina, porsaskarsina, vasikkakarsina, välikarsina

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • karsina Kielitoimiston sanakirjassa

SubstantiiviMuokkaa

karsina

  1. (taivutusmuoto) monikon essiivi sanasta karsi