riksa
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈriksɑ/
- tavutus: rik‧sa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | riksa | riksat |
| genetiivi | riksan | riksojen (riksain) |
| partitiivi | riksaa | riksoja |
| akkusatiivi | riksa; riksan |
riksat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | riksassa | riksoissa |
| elatiivi | riksasta | riksoista |
| illatiivi | riksaan | riksoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | riksalla | riksoilla |
| ablatiivi | riksalta | riksoilta |
| allatiivi | riksalle | riksoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | riksana | riksoina |
| translatiivi | riksaksi | riksoiksi |
| abessiivi | riksatta | riksoitta |
| instruktiivi | – | riksoin |
| komitatiivi | – | riksoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | riksa- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa2. rikša
|
Ks. rikša |
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- riksa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9