norkoilla

Suomi

Verbi

norkoilla (67) (taivutus[luo])

1. (arkikieltä) hengailla, notkua, oleskella asiattomasti

   He norkoilivat puistossa.

2. (arkikieltä) odottaa, kytätä, kerjätä

   Kojootit seurasivat heitä tähteitä norkoillen.

Ääntäminen

• IPA: /ˈnorkoi̯lːɑˣ/
• tavutus: nor‧koil‧la

Käännökset

1. hengailla, notkua, oleskella asiattomasti

englanti: loiter

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: norkoileminen, norkoilu

Aiheesta muualla

• norkoilla Kielitoimiston sanakirjassa