kytätä

Suomi

Verbi

kytätä (73-C) (taivutus[luo])

1. (arkikieltä) vaania, väijyä

   Kissa kyttää hiirtä.

2. (arkikieltä) kyylätä, vahdata

   Tuo akka kyttää aina verhojen raosta!

3. (arkikieltä) kärkkyä, havitella

   Työkaverini kyttää ylennystä.

   Nuori nainen menee naimisiin ikälopun miehen kanssa! Hän kyttää vain perintöä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkyt̪æt̪æˣ/
• tavutus: ky‧tä‧tä

Etymologia

• verbijohdos sanasta kyttä ← muinaisruotsin skytta, skytte (ampuja, metsämies)

Käännökset

1. vaania, väijyä, vahdata

englanti: stalk; watch

Liittyvät sanat

• kyttä, kyttäillä, kyttäily

Johdokset

• substantiivit: kyttäys, kyttääjä, kyttääminen