kyttääminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakyttääminen (38)
- teonnimi verbistä kytätä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kyttääminen | kyttäämiset |
| genetiivi | kyttäämisen | kyttäämisten kyttäämisien |
| partitiivi | kyttäämistä | kyttäämisiä |
| akkusatiivi | kyttääminen; kyttäämisen |
kyttäämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kyttäämisessä | kyttäämisissä |
| elatiivi | kyttäämisestä | kyttäämisistä |
| illatiivi | kyttäämiseen | kyttäämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kyttäämisellä | kyttäämisillä |
| ablatiivi | kyttäämiseltä | kyttäämisiltä |
| allatiivi | kyttäämiselle | kyttäämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kyttäämisenä (kyttäämisnä) |
kyttäämisinä |
| translatiivi | kyttäämiseksi | kyttäämisiksi |
| abessiivi | kyttäämisettä | kyttäämisittä |
| instruktiivi | – | kyttäämisin |
| komitatiivi | – | kyttäämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kyttäämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kyttäämis- | |