kyttääjä

Suomi

Substantiivi

kyttääjä (10)

henkilö, joka kyttää

Ääntäminen

IPA: /ˈkyt̪ːæːjæ/
tavutus: kyt‧tää‧jä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kyttääjä	kyttääjät
genetiivi	kyttääjän	kyttääjien (kyttääjäin)
partitiivi	kyttääjää	kyttääjiä
akkusatiivi	kyttääjä; kyttääjän	kyttääjät
sisäpaikallissijat
inessiivi	kyttääjässä	kyttääjissä
elatiivi	kyttääjästä	kyttääjistä
illatiivi	kyttääjään	kyttääjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kyttääjällä	kyttääjillä
ablatiivi	kyttääjältä	kyttääjiltä
allatiivi	kyttääjälle	kyttääjille
muut sijamuodot
essiivi	kyttääjänä	kyttääjinä
translatiivi	kyttääjäksi	kyttääjiksi
abessiivi	kyttääjättä	kyttääjittä
instruktiivi	–	kyttääjin
komitatiivi	–	kyttääjine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kyttääjä-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi kytätä ((vahva) vokaalivartalo kyttää-) + johdin -jä

Käännökset

1. henkilö, joka kyttää

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

kyttääjä Kielitoimiston sanakirjassa