kyttä

Suomi

Substantiivi

kyttä (10-C)

(vanhahtava) metsästäjä; ampuja, sala-ampuja
(arkikieltä) kyttääjä, kyylä
(slangia) poliisi

Ääntäminen

IPA: /ˈkyt̪ːæ/
tavutus: kyt‧tä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kyttä	kytät
genetiivi	kytän	kyttien (kyttäin)
partitiivi	kyttää	kyttiä
akkusatiivi	kyttä; kytän	kytät
sisäpaikallissijat
inessiivi	kytässä	kytissä
elatiivi	kytästä	kytistä
illatiivi	kyttään	kyttiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kytällä	kytillä
ablatiivi	kytältä	kytiltä
allatiivi	kytälle	kytille
muut sijamuodot
essiivi	kyttänä	kyttinä
translatiivi	kytäksi	kytiksi
abessiivi	kytättä	kytittä
instruktiivi	–	kytin
komitatiivi	–	kyttine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kytä-
vahva vartalo	kyttä-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

Muinaisruotsin sanoista skytta, skytte ’ampuja, jousimies’ peräisin oleva sana, jonka alkuperäinen merkitys on ollut ’ampuja, metsämies’. Vastineita ovat metsämiestä tarkoittat vatjan šküttä, viron kütt. Samaa tarkoittaa liivin kutt mies. _SKES

Käännökset

3. ja . poliisi

englanti: cop
espanja: pitufo, poli
italia: sbirro m.

japani: サツ, デカ
venäjä: мент
viro: ment

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

Aiheesta muualla

kyttä Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=kyttä&oldid=4427213”