konstaapeli
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- poliisimiehistön jäsenestä käytetty nimitys
- (historia) varuskunnan tai linnan päällikkö Englannissa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkonst̪ɑːˌpeli/
- tavutus: kons‧taa‧pe‧li
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | konstaapeli | konstaapelit |
| genetiivi | konstaapelin | konstaapelien konstaapeleiden konstaapeleitten |
| partitiivi | konstaapelia | konstaapeleita konstaapeleja |
| akkusatiivi | konstaapeli; konstaapelin |
konstaapelit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | konstaapelissa | konstaapeleissa |
| elatiivi | konstaapelista | konstaapeleista |
| illatiivi | konstaapeliin | konstaapeleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | konstaapelilla | konstaapeleilla |
| ablatiivi | konstaapelilta | konstaapeleilta |
| allatiivi | konstaapelille | konstaapeleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | konstaapelina | konstaapeleina |
| translatiivi | konstaapeliksi | konstaapeleiksi |
| abessiivi | konstaapelitta | konstaapeleitta |
| instruktiivi | – | konstaapelein |
| komitatiivi | – | konstaapeleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | konstaapeli- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa- luultavasti englannin constable, perimmiltään latinan comes stabulī, "tallinhoitaja". Yhteys lainvalvontaan tulee Englannista.
Käännökset
muokkaa1. poliisimiehistön jäsenestä käytetty nimitys
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- konstaapeli Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6