omintakeinen
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaaomintakeinen (38) (komparatiivi omintakeisempi, superlatiivi omintakeisin) (taivutus[luo])
- ketään jäljittelemätön, omaperäinen, erikoinen, outo, omituinen
- Häntä vieroksuttiin omintakeisten näkemystensä vuoksi.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈominˌt̪ɑkei̯nen/
- tavutus: o‧min‧ta‧kei‧nen
Käännökset
muokkaa1. ketään jäljittelemätön, omaperäinen, erikoinen, outo, omituinen
|
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adverbit: omintakeisesti
- substantiivit: omintakeisuus
Aiheesta muualla
muokkaa- omintakeinen Kielitoimiston sanakirjassa