omintakeinen
SuomiMuokkaa
AdjektiiviMuokkaa
omintakeinen (38) (komparatiivi omintakeisempi, superlatiivi omintakeisin) (taivutus[luo])
- ketään jäljittelemätön, omaperäinen, erikoinen, outo, omituinen
- Häntä vieroksuttiin omintakeisten näkemystensä vuoksi.
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈominˌt̪ɑkei̯nen/
- tavutus: o‧min‧ta‧kei‧nen
KäännöksetMuokkaa
1. ketään jäljittelemätön, omaperäinen, erikoinen, outo, omituinen
|
Liittyvät sanatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
- adverbit: omintakeisesti
- substantiivit: omintakeisuus
Aiheesta muuallaMuokkaa
- omintakeinen Kielitoimiston sanakirjassa