omintakeinen
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
omintakeinen (38) (komparatiivi omintakeisempi, superlatiivi omintakeisin) (taivutus[luo])
- ketään jäljittelemätön, omaperäinen, erikoinen, outo, omituinen
- Häntä vieroksuttiin omintakeisten näkemystensä vuoksi.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈominˌt̪ɑkei̯nen/
- tavutus: o‧min‧ta‧kei‧nen
Käännökset muokkaa
1. ketään jäljittelemätön, omaperäinen, erikoinen, outo, omituinen
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adverbit: omintakeisesti
- substantiivit: omintakeisuus
Aiheesta muualla muokkaa
- omintakeinen Kielitoimiston sanakirjassa