pahoinvointi

Suomi

Substantiivi

pahoinvointi (5-J)

1. kuvotus
2. (kuvaannollisesti) psyykkisten tai psykososiaalisten ongelmien (omakohtainen) kokeminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈpɑhoi̯nˌʋoi̯nt̪i/
• tavutus: pa‧hoin‧voin‧ti

Etymologia

• yhdyssana sanoista pahoin ja vointi tai johdoksena verbeistä voida pahoin / pahoinvoida

Käännökset

1. kuvotus

azeri: bulantı englanti: nausea, sickness

ruotsi: illamående n. turkki: bulantı

Liittyvät sanat

• oksennus, oksentaminen
• oksennustauti

Yhdyssanat

• aamupahoinvointi, matkapahoinvointi, pahoinvointialue, pahoinvointikohtaus

Aiheesta muualla

• pahoinvointi Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 1031, 3124 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa