Substantiivi

muokkaa

kuvotus (39)[1]

  1. vastenmielisyyden tunne jotakin kohtaan
  2. henkilö tai olento joka on kuvottavan näköinen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkuʋot̪us/
  • tavutus: ku‧vo‧tus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuvotus kuvotukset
genetiivi kuvotuksen kuvotusten
kuvotuksien
partitiivi kuvotusta kuvotuksia
akkusatiivi kuvotus;
kuvotuksen
kuvotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kuvotuksessa kuvotuksissa
elatiivi kuvotuksesta kuvotuksista
illatiivi kuvotukseen kuvotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuvotuksella kuvotuksilla
ablatiivi kuvotukselta kuvotuksilta
allatiivi kuvotukselle kuvotuksille
muut sijamuodot
essiivi kuvotuksena kuvotuksina
translatiivi kuvotukseksi kuvotuksiksi
abessiivi kuvotuksetta kuvotuksitta
instruktiivi kuvotuksin
komitatiivi kuvotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuvotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kuvotus-

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kuvotus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39