papan

Suomi

Substantiivi

papan

1. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta pappa
2. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta pappa

Kroaatti

Verbi

pȁpān

1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin perfektin maskuliini verbistä papati (”syödä”)

Taivutus

    Sanan papan taivutus

	yksikkö				monikko
	maskuliini		neutri	feminiini	maskuliini	neutri	feminiini
	elollinen	eloton
nominatiivi	papanepäm, papanimäär		papano	papana	papani	papana	papane
genetiivi	papanaepäm, papanog(a)määr			papane	papanih
datiivi‑lokatiivi	papanuepäm, papanom(e/u)määr			papanoj	papanim(a)
akkusatiivi	papanaepäm papanogmäär	papanepäm papanimäär	papano	papanu	papane	papana	papane
instrumentaali	papanim			papanom	papanim(a)