pappa
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpɑpːɑ/
- tavutus: pap‧pa
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pappa | papat |
genetiivi | papan | pappojen (pappain) |
partitiivi | pappaa | pappoja |
akkusatiivi | pappa; papan |
papat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | papassa | papoissa |
elatiivi | papasta | papoista |
illatiivi | pappaan | pappoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | papalla | papoilla |
ablatiivi | papalta | papoilta |
allatiivi | papalle | papoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pappana | pappoina |
translatiivi | papaksi | papoiksi |
abessiivi | papatta | papoitta |
instruktiivi | – | papoin |
komitatiivi | – | pappoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | papa- | |
vahva vartalo | pappa- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
2. vanha mies
|
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- pappa Kielitoimiston sanakirjassa
Italia muokkaa
Substantiivi muokkaa
pappa f. (monikko pappe) [luo]
Substantiivi muokkaa
pappa m. (taipumaton)
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Ruotsi muokkaa
Substantiivi muokkaa
pappa yl. (1) (yks. määr. pappan [luo], mon. epämäär. pappor [luo], mon. määr. papporna [luo])