SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

pappa (9-B)

  1. (murteellinen) isän tai äidin isä, miespuolinen isovanhempi
  2. (arkikieltä) vanha mies

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈpɑpːɑ/
  • tavutus: pap‧pa

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pappa papat
genetiivi papan pappojen
(pappain)
partitiivi pappaa pappoja
akkusatiivi pappa;
papan
papat
sisäpaikallissijat
inessiivi papassa papoissa
elatiivi papasta papoista
illatiivi pappaan pappoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi papalla papoilla
ablatiivi papalta papoilta
allatiivi papalle papoille
muut sijamuodot
essiivi pappana pappoina
translatiivi papaksi papoiksi
abessiivi papatta papoitta
instruktiivi papoin
komitatiivi pappoine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • pappa Kielitoimiston sanakirjassa

ItaliaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

pappa f. (monikko pappe[luo]

  1. sose, mössö, puuro

SubstantiiviMuokkaa

pappa m. (taipumaton)

  1. parittaja

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa

RuotsiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

pappa (1) (yks. määr. pappan [luo], mon. epämäär. pappor [luo], mon. määr. papporna [luo])

  1. isä, isi

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa