Substantiivi

muokkaa

pappa (9-B)

  1. (murteellinen) isän tai äidin isä, miespuolinen isovanhempi
  2. (arkikieltä) vanha mies

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpɑpːɑ/
  • tavutus: pap‧pa

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pappa papat
genetiivi papan pappojen
(pappain)
partitiivi pappaa pappoja
akkusatiivi pappa;
papan
papat
sisäpaikallissijat
inessiivi papassa papoissa
elatiivi papasta papoista
illatiivi pappaan pappoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi papalla papoilla
ablatiivi papalta papoilta
allatiivi papalle papoille
muut sijamuodot
essiivi pappana pappoina
translatiivi papaksi papoiksi
abessiivi papatta papoitta
instruktiivi papoin
komitatiivi pappoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo papa-
vahva vartalo pappa-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • pappa Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 379, 386, 3801 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Italia

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

pappa f. (monikko pappe [luo])

  1. sose, mössö, puuro

Substantiivi

muokkaa

pappa m. (taipumaton)

  1. parittaja

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Ruotsi

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

pappa yl. (1) (yks. määr. pappan [luo], mon. epämäär. pappor [luo], mon. määr. papporna [luo])

  1. isä, isi

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa