pingottaa

Suomi

Verbi

pingottaa (53-C) (taivutus[luo])

1. kiristää tiukaksi, jännittää
2. (puhekieltä) ponnistella, yrittää kovasti (yleensä koulunkäyntiin tai opiskeluun liittyen)

Ääntäminen

• IPA: /ˈpiŋːot̪ːɑːˣ/
• tavutus: pin‧got‧taa

Käännökset

1. kiristää, jännittää

inarinsaame: coggâđ

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: pingotin, pingottaja, pingottaminen, pingotus
• verbit: pingottua

Aiheesta muualla

• pingottaa Kielitoimiston sanakirjassa