Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

pingottaja (10)

  1. henkilö, joka pingottaa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpiŋːot̪ˌt̪ɑjɑ/
  • tavutus: pin‧got‧ta‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pingottaja pingottajat
genetiivi pingottajan pingottajien
(pingottajain)
partitiivi pingottajaa pingottajia
akkusatiivi pingottaja;
pingottajan
pingottajat
sisäpaikallissijat
inessiivi pingottajassa pingottajissa
elatiivi pingottajasta pingottajista
illatiivi pingottajaan pingottajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi pingottajalla pingottajilla
ablatiivi pingottajalta pingottajilta
allatiivi pingottajalle pingottajille
muut sijamuodot
essiivi pingottajana pingottajina
translatiivi pingottajaksi pingottajiksi
abessiivi pingottajatta pingottajitta
instruktiivi pingottajin
komitatiivi pingottajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pingottaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa