rakoilla

Suomi

Substantiivi

rakoilla

1. (taivutusmuoto) monikon adessiivimuoto sanasta rakka

Substantiivi

rakoilla

1. (taivutusmuoto) monikon adessiivimuoto sanasta rakko

Verbi

rakoilla (67) (taivutus[luo])

1. ilmaantua rakoja

   Lattia on alkanut rakoilla.

2. (kuvaannollisesti) menettää yhtenäisyyttään, alkaa murtua

   Puolustus rakoili ja syötöt sinkoilivat aivan minne sattuu.

   Parisuhde rakoilee.

   Ekin mielenterveys on alkanut rakoilla.

Ääntäminen

• IPA: /ˈrɑkoi̯lːɑˣ/
• tavutus: ra‧koil‧la

Etymologia

• johdos verbistä rako (vahva vartalo rako- + johdin -il:ile- + verbintunnus -la)

Käännökset

1. rakoilla

englanti: fissure

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: rakoileminen, rakoilu

Aiheesta muualla

• rakoilla Kielitoimiston sanakirjassa