Substantiivi

muokkaa

rakoilu (2)

  1. rakoileminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrɑkoi̯lu/
  • tavutus: ra‧koi‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rakoilu rakoilut
genetiivi rakoilun rakoilujen
rakoiluiden
rakoiluitten
partitiivi rakoilua rakoiluita
rakoiluja
akkusatiivi rakoilu;
rakoilun
rakoilut
sisäpaikallissijat
inessiivi rakoilussa rakoiluissa
elatiivi rakoilusta rakoiluista
illatiivi rakoiluun rakoiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rakoilulla rakoiluilla
ablatiivi rakoilulta rakoiluilta
allatiivi rakoilulle rakoiluille
muut sijamuodot
essiivi rakoiluna rakoiluina
translatiivi rakoiluksi rakoiluiksi
abessiivi rakoilutta rakoiluitta
instruktiivi rakoiluin
komitatiivi rakoiluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rakoilu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • verbi rakoilla + johdin -u

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • rakoilu Kielitoimiston sanakirjassa