Katso myös: Rakka, räkkä

Substantiivi

muokkaa

rakka (9-A)

  1. isohkojen rapautuneiden kivien peitossa oleva alue maata tunturin laella

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrɑkːɑ/
  • tavutus: rak‧ka

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rakka rakat
genetiivi rakan rakkojen
(rakkain)
partitiivi rakkaa rakkoja
akkusatiivi rakka;
rakan
rakat
sisäpaikallissijat
inessiivi rakassa rakoissa
elatiivi rakasta rakoista
illatiivi rakkaan rakkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rakalla rakoilla
ablatiivi rakalta rakoilta
allatiivi rakalle rakoille
muut sijamuodot
essiivi rakkana rakkoina
translatiivi rakaksi rakoiksi
abessiivi rakatta rakoitta
instruktiivi rakoin
komitatiivi rakkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo raka-
vahva vartalo rakka-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • rakka Kielitoimiston sanakirjassa