Katso myös: Rakka, räkkä

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

rakka (9-A)

  1. isohkojen rapautuneiden kivien peitossa oleva alue maata tunturin laella

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrɑkːɑ/
  • tavutus: rak‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rakka rakat
genetiivi rakan rakkojen
(rakkain)
partitiivi rakkaa rakkoja
akkusatiivi rakka;
rakan
rakat
sisäpaikallissijat
inessiivi rakassa rakoissa
elatiivi rakasta rakoista
illatiivi rakkaan rakkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rakalla rakoilla
ablatiivi rakalta rakoilta
allatiivi rakalle rakoille
muut sijamuodot
essiivi rakkana rakkoina
translatiivi rakaksi rakoiksi
abessiivi rakatta rakoitta
instruktiivi rakoin
komitatiivi rakkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo raka-
vahva vartalo rakka-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • rakka Kielitoimiston sanakirjassa