rikkoontua

Suomi

Verbi

rikkoontua (52-J) (taivutus[luo])

1. mennä rikki, hajota

Ääntäminen

• IPA: /ˈrikːoːnˌt̪uɑˣ/
• tavutus: rik‧koon‧tu‧a

Käännökset

1. mennä rikki, hajota

englanti: break

ranska: se casser

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• rikkoutua

Johdokset

• substantiivit: rikkoontuminen

Aiheesta muualla

• rikkoontua Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 423, 970, 1062 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa