rikkoontuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaarikkoontuminen (38)
- teonnimi verbistä rikkoontua
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | rikkoontuminen | rikkoontumiset |
genetiivi | rikkoontumisen | rikkoontumisten rikkoontumisien |
partitiivi | rikkoontumista | rikkoontumisia |
akkusatiivi | rikkoontuminen; rikkoontumisen |
rikkoontumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rikkoontumisessa | rikkoontumisissa |
elatiivi | rikkoontumisesta | rikkoontumisista |
illatiivi | rikkoontumiseen | rikkoontumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rikkoontumisella | rikkoontumisilla |
ablatiivi | rikkoontumiselta | rikkoontumisilta |
allatiivi | rikkoontumiselle | rikkoontumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | rikkoontumisena (rikkoontumisna) |
rikkoontumisina |
translatiivi | rikkoontumiseksi | rikkoontumisiksi |
abessiivi | rikkoontumisetta | rikkoontumisitta |
instruktiivi | – | rikkoontumisin |
komitatiivi | – | rikkoontumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | rikkoontumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
rikkoontumis- |
Etymologia
muokkaa- verbi rikkoontua + johdin -minen