SuomiMuokkaa

NumeraaliMuokkaa

sataa

  1. (kardinaaliluku, taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta sata

VerbiMuokkaa

sataa (56-F) (taivutus)

  1. luonnonilmiö, jossa vettä tippuu pilvistä maahan
    Ulkona sataa.
  2. jonkin muun putoamisesta, tippumisesta ilmasta (+ mitä sataa)
    Sataa rakeita.
    Sataa tuhkaa.
    Palavia kekäleitä satoi ihmisten niskaan.
    Sataa luoteja.
  3. (kuvaannollisesti) saapua runsain mitoin eri puolilta
    sataa onnitteluja
    sataa kunniaa
    Tulosvaroittajien niskaan satoi kylmää vettä. (taloussanomat)

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈsɑt̪ɑːˣ/
  • tavutus: sa‧taa

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • sataa Kielitoimiston sanakirjassa
  • sataa Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa