Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

sato (1-F)

  1. pellolla, puutarhassa tai muualla viljeltyjen kasvien tuotto yhden kauden ajalta
    Tänä vuonna saatiin suuri viljasato.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsɑt̪o/
  • tavutus: sa‧to

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sato sadot
genetiivi sadon satojen
partitiivi satoa satoja
akkusatiivi sato;
sadon
sadot
sisäpaikallissijat
inessiivi sadossa sadoissa
elatiivi sadosta sadoista
illatiivi satoon satoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sadolla sadoilla
ablatiivi sadolta sadoilta
allatiivi sadolle sadoille
muut sijamuodot
essiivi satona satoina
translatiivi sadoksi sadoiksi
abessiivi sadotta sadoitta
instruktiivi sadoin
komitatiivi satoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sado-
vahva vartalo sato-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

johdos sanasta sataa johtimella -o[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

ennätyssato, hedelmäsato, hehtaarisato, heinäsato, höyhensato, jälkisato, kahvisato, kirjasato, käpysato, marjasato, mustikkasato, omenasato, perunasato, puolukkasato, riisisato, ruissato, sadonkorjuu, satokausi, satotappio, satovahinko, siemensato, sienisato, sulkasato, vehnäsato, vihannessato, viinisato, viljasato

Anagrammit muokkaa

otsa, sota, taos, taso

Aiheesta muualla muokkaa

  • sato Kielitoimiston sanakirjassa
  • sato Tieteen termipankissa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 216. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.