SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

sato (1-F)

  1. pellolla, puutarhassa tai muualla viljeltyjen kasvien tuotto yhden kauden ajalta
    Tänä vuonna saatiin suuri viljasato.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈsɑt̪o/
  • tavutus: sa‧to

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sato sadot
genetiivi sadon satojen
partitiivi satoa satoja
akkusatiivi sato;
sadon
sadot
sisäpaikallissijat
inessiivi sadossa sadoissa
elatiivi sadosta sadoista
illatiivi satoon satoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sadolla sadoilla
ablatiivi sadolta sadoilta
allatiivi sadolle sadoille
muut sijamuodot
essiivi satona satoina
translatiivi sadoksi sadoiksi
abessiivi sadotta sadoitta
instruktiivi sadoin
komitatiivi satoine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

johdos sanasta sataa johtimella -o[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

ennätyssato, hedelmäsato, hehtaarisato, heinäsato, höyhensato, jälkisato, kahvisato, kirjasato, käpysato, marjasato, omenasato, perunasato, riisisato, ruissato, sadonkorjuu, satokausi, satotappio, satovahinko, siemensato, sienisato, sulkasato, vehnäsato, vihannessato, viinisato, viljasato

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • sato Kielitoimiston sanakirjassa
  • sato Tieteen termipankissa

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 216. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.