toimivaltuus

Suomi

Substantiivi

toimivaltuus (40) (tavallisesti monikossa)

1. (oikeustiede) viranomaisen tai toimielimen säädökseen tai sääntöihin perustuva oikeus tehdä jotakin

   Tässä laissa säädetään rajavartiolaitokselle kuuluvista tehtävistä ja toimivaltuuksista.

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪oi̯miˌʋɑlt̪uːs/
• tavutus: toi‧mi‧val‧tuus

Etymologia

yhdyssana sanoista toimi ja valtuus

Käännökset

1. viranomaisen tai toimielimen oikeus tehdä jotakin

englanti: power

ruotsi: befogenhet, behörighet, bemyndigande