uimaruukku

Suomi

Substantiivi

uimaruukku (1-A)

1. (ruotsinsuomea) ihminen, jota ei miellytä uiminen (kylmässä) vedessä; vesipelkoinen

Etymologia

• käännöslaina ruotsin arkikielisestä sanasta badkruka, joka on yhdyssana sanoista bad ('kylpy, uima-') ja kruka (1. 'ruukku'; 2. 'pelkuri, nössö'), jonka pelkuri-merkitys tullee murteellisesta ilmaisusta kruker ('pelkuri'), joka puolestaan tullee verbistä kruka ('kumartua, kyykistyä')