Katso myös: Velo, veló, velò, vélo

Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

velo

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä velkoa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä velkoa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä velkoa

Espanja muokkaa

Substantiivi muokkaa

velo m. (monikko velos)

  1. huntu

Ido muokkaa

Substantiivi muokkaa

velo (yksikön akkusatiivi velon; monikko veli, monikon akkusatiivi velin)

  1. harso, huntu
  2. purje

Italia muokkaa

Substantiivi muokkaa

velo m. (monikko veli[luo])

  1. huivi, huntu

Etymologia muokkaa

latinan sanasta vēlum

Verbi muokkaa

velo

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä velare