SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

huivi (5)

  1. tavallisesti suorakaiteen muotoinen vaate, usein kudonnainen, tavallisesti pään ympärille kiedottava, päähuivi

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈhui̯ʋi/
  • tavutus: hui‧vi

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huivi huivit
genetiivi huivin huivien
(huivein)
partitiivi huivia huiveja
akkusatiivi huivi;
huivin
huivit
sisäpaikallissijat
inessiivi huivissa huiveissa
elatiivi huivista huiveista
illatiivi huiviin huiveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi huivilla huiveilla
ablatiivi huivilta huiveilta
allatiivi huiville huiveille
muut sijamuodot
essiivi huivina huiveina
translatiivi huiviksi huiveiksi
abessiivi huivitta huiveitta
instruktiivi huivein
komitatiivi huiveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo huivi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

hartiahuivi, huivikaulus, kaulahuivi, pitsihuivi, päähuivi, sifonkihuivi, silkkihuivi, villahuivi

IdiomitMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • huivi Kielitoimiston sanakirjassa