Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vilkkua

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta vilkku

Verbi muokkaa

vilkkua (52-A) (taivutus[luo])

  1. lähettää valoa katkeillen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋilkːuɑˣ/
  • tavutus: vilk‧ku‧a

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

vilkkukalvo, vilkkuluomi

Aiheesta muualla muokkaa

  • vilkkua Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa