vilkkuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavilkkuminen (38)
- teonnimi verbistä vilkkua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vilkkuminen | vilkkumiset |
| genetiivi | vilkkumisen | vilkkumisten vilkkumisien |
| partitiivi | vilkkumista | vilkkumisia |
| akkusatiivi | vilkkuminen; vilkkumisen |
vilkkumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vilkkumisessa | vilkkumisissa |
| elatiivi | vilkkumisesta | vilkkumisista |
| illatiivi | vilkkumiseen | vilkkumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vilkkumisella | vilkkumisilla |
| ablatiivi | vilkkumiselta | vilkkumisilta |
| allatiivi | vilkkumiselle | vilkkumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vilkkumisena (vilkkumisna) |
vilkkumisina |
| translatiivi | vilkkumiseksi | vilkkumisiksi |
| abessiivi | vilkkumisetta | vilkkumisitta |
| instruktiivi | – | vilkkumisin |
| komitatiivi | – | vilkkumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vilkkumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vilkkumis- | |