belch

Englanti

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	belches
part. prees.	belching
imp. & part. perf.	belched

belch

1. röyhtäistä
2. pölläyttää

   A tractor drove past, belching out a thick plume of smoke from its exhaust pipe.

   Ohi ajava traktori pölläytti tiheän savupilven pakoputkestaan.