binde

Saksa

Verbi

binde

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä binden
2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä binden
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä binden
4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä binden

Tanska

Verbi

binde

1. sitoa

Taivutus

Persoonamuodot

muoto	aktiivi	passiivi
preesens	binder	bindes
imperfekti	bandt	bandtes
perfekti	har bundet	har bundets
pluskvamperfekti	havde bundet	havde bundets
imperatiivi	bind	–

Apuverbi

• have

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: binde
• passiivin infinitiivi: bindes
• part. prees: bindende
• part. perf: yl. bunden, n. bundet, määr./mon. bundne