EnglantiMuokkaa

VerbiMuokkaa

Taivutus
ind. prees. y. 3. p. defecates
part. prees. defecating
imp. & part. perf. defecated

defecate

  1. (fysiologia) ulostaa
  2. (nykykielessä harvinainen) puhdistaa

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈdɛfɪkeɪt/

EtymologiaMuokkaa

  • latinan verbistä dēfaecāre (’‎puhdistaa’‎) < johtimesta de- (’pois’‎) ‎ja substantiivista faex (’sakka’‎, ’epäpuhtaus’‎)

Liittyvät sanatMuokkaa

Vaihtoehtoiset kirjoitusasutMuokkaa
SynonyymitMuokkaa

ItaliaMuokkaa

VerbiMuokkaa

defecate

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin monikon 2. persoonan preesens verbistä defecare
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin monikon 2. persoona verbistä defecare
  3. (taivutusmuoto) monikon feminiinin partisiipin perfekti verbistä defecare

LatinaMuokkaa

VerbiMuokkaa

dēfecāte

  1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin monikon 2. persoonan preesens verbistä dēfecō