dumma

Ruotsi

Adjektiivi

dumma

1. (taivutusmuoto) yksikön yleissuvun heikko muoto sanasta dum
2. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko muoto sanasta dum
3. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta dum

Verbi

dumma (1)

1. refl.: dumma sig menetellä tyhmästi

Taivutus

Persoonamuodot

muoto	aktiivi	passiivi
preesens	dummar [luo]	–
imperfekti	dummade [luo]	–
supiini	dummat [luo]	–
imperatiivi	dumma	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: dumma
• passiivin infinitiivi: –
• partisiipin preesens: dummande [luo]
• partisiipin perfekti: –