h
Katso myös: H, ĥ, Ĥ, ȟ, Ȟ, ḧ, Ḧ, ḣ, Ḣ, ḩ, Ḩ, ḥ, Ḥ, ḫ, Ḫ |
Kansainvälinen
muokkaaedellinen g |
---|
h |
seuraava i |
Unicode-merkki:
h
- Koodipaikka: U+0068
- Nimi: LATIN SMALL LETTER H
Aakkonen
muokkaah (hoo) (iso kirjain H)
- latinalaisen aakkoston kirjain, suomen aakkostossa kahdeksas
- Meillä suomen kielen h on vokaaliyhteydestä riippuen joko soinniton tai soinnillinen.
- (IPA) soinniton glottaalinen frikatiivi
Ääntäminen
muokkaa[2] IPA:
Liittyvät sanat
muokkaaLyhenne
muokkaah
- hehto- (sata, 102)
- tunnin tunnus SI-järjestelmässä
Suomi
muokkaaAakkonen
muokkaah (hoo) (iso kirjain H)
- pieni kirjain, aakkosten 8. kirjain
Ääntäminen
muokkaa/h/ ääntyy yleensä soinnittomana glottaalisena kontinuanttina [h], paitsi
- vokaalien välissä soinnillisena [ɦ] (esim. vaha),
- korkean etuvokaalin ja konsonantin välissä palataalisena frikatiivina [ç] (esim. lyhty) sekä
- takavokaalin ja konsonantin välissä velaarisena frikatiivina [x] (esim. kahvi).
Kaikki äänteet voivat esiintyä myös labialisoituneena.[1]
Erikseen lausuttuna
muokkaa- "hoo"
Katso myös
muokkaa- Suomen kielen aakkoset: A a, B b, C c, D d, E e, F f, G g, H h, I i, J j, K k, L l, M m, N n, O o, P p, Q q, R r, S s (Š š), T t, U u, V v, W w, X x, Y y, Z z (Ž ž), Å å, Ä ä, Ö ö
Lyhenne
muokkaah
- (slangia) heroiini
Substantiivi
muokkaah (22)
- (musiikki) C-duuriasteikon 7. sävel
- (musiikki) a-molliasteikon 2. sävel
Käännökset
muokkaaLatina
muokkaaAakkonen
muokkaah (h) (iso kirjain H)
- latinan aakkosten kahdeksas kirjain
Ääntäminen
muokkaa- Äännetään kuten suomen h vokaalin edellä, mutta jätetään eräissä tapauksissa ääntämättä. Ei äännetä konsonantin yhteydessä. Yhdistelmä ph äännetään /f/:nä.[2]
Katso myös
muokkaaPohjoissaame
muokkaaAakkonen
muokkaah (iso kirjain H)
- pienaakkonen, aakkosten 11. kirjain
Ääntäminen
muokkaaYhdistelmät hj, hl, hll, hm, hn, hr ja hrr tarkoittavat soinnittomia j-, l-, ll-, m-, n-, r [r̥] ja rr [r̥ː] -konsonantteja.[3]
Katso myös
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kari Suomi & Juhani Toivanen & Riikka Ylitalo: Fonetiikan ja suomen äänneopin perusteet, s. 162–163. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-975-X.
- ↑ Juha Tahvanainen: Latinan peruskurssi, s. 5. Opetusmoniste. Itä-Suomen yliopisto, Kielikeskus, 2010. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 11.1.2018).
- ↑ Mikko Korhonen: "Saamen kieli", Pikku jättiläinen, s. 693. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12416-8.