frikatiivi
Suomi Muokkaa
Substantiivi Muokkaa
frikatiivi (5)
- (fonetiikka) hankausäänne, jota äännettäessä ilmavirta kulkee ohuen sulkeuman lävitse
- Suomen frikatiiveja ovat f, h, s, š, v, z ja ž
Taivutus Muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | frikatiivi | frikatiivit |
genetiivi | frikatiivin | frikatiivien (frikatiivein) |
partitiivi | frikatiivia | frikatiiveja |
akkusatiivi | frikatiivi; frikatiivin |
frikatiivit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | frikatiivissa | frikatiiveissa |
elatiivi | frikatiivista | frikatiiveista |
illatiivi | frikatiiviin | frikatiiveihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | frikatiivilla | frikatiiveilla |
ablatiivi | frikatiivilta | frikatiiveilta |
allatiivi | frikatiiville | frikatiiveille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | frikatiivina | frikatiiveina |
translatiivi | frikatiiviksi | frikatiiveiksi |
abessiivi | frikatiivitta | frikatiiveitta |
instruktiivi | – | frikatiivein |
komitatiivi | – | frikatiiveine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | frikatiivi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat Muokkaa
Synonyymit Muokkaa
Alakäsitteet Muokkaa
Aiheesta muualla Muokkaa
- frikatiivi Tieteen termipankissa