vaha

Katso myös: Vaha, váha, vähä

Suomi

Mehiläisvahaa [1]

Purkki vahaa [1]

Substantiivi

vaha (9)

1. (kemia) pitkäketjuisen karboksyylihapon tai pitkäketjuisen alkoholin esteri
2. (murteellinen, länsimurteissa) iso, yksinäinen kivi, siirtolohkare, esiintyy paikannimissä: "Vahanka" tunnetaan massiivisesta siirtolohkareesta, "Halkivaha" saanut nimensä kahtia menneestä suuresta siistolohkareesta.

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑhɑ/, [ˈʋɑɦɑ]

• tavutus: va‧ha

Etymologia

balttilainen laina

Käännökset

1. esteri

azeri: mum englanti: wax espanja: cera f. hollanti: boenwas ido: vaxo italia: cera f. japani: 蝋 kroaatti: vosak m. portugali: cera f. puola: wosk m. ranska: cire f.

romania: ceară f. ruotsi: vax saksa: Wachs n. slovakki: vosk turkki: mum unkari: viasz uzbekki: mum valkovenäjä: воск m. venäjä: воск m. viro: vaha

Liittyvät sanat

merenvahapiippu, vahas, vahaus, vahasylinteri

Johdokset

• substantiivit: vahakas
• verbit: vahata

Yhdyssanat

autovaha, hiusvaha, kiillotusvaha, korvavaha, lattiavaha, mehiläisvaha, merenvaha, muovailuvaha, saunavaha, vahakabinetti, vahakakku, vahakangas, vahakoisa, vahakuva, vahakynttilä, vahaliitu, vahanukke, vahapaperi, vahapapu, vahaplastiikka, vahaveistos, villavaha

Idiomit

• olla sulaa vahaa jnk käsissä

Aiheesta muualla

• vaha Kielitoimiston sanakirjassa