impugn

Englanti

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	impugns
part. prees.	impugning
imp. & part. perf.	impugned

impugn

1. hyökätä (jotakin vastaan)
2. hyökätä verbaalisesti (näkemystä, oppia tai muuta sellaista vastaan)
3. kyseenalaistaa jokin virheellisin perustein

Ääntäminen

• IPA: /ɪmˈpjun/

Etymologia

• keskiranskan sanasta impugner (’hyökätä’) < latinan sanasta impugnō (< prefiksistä im- (< äänteenmukaus prefiksistä in- (’vastaan’, ’kohtaan’, ’kohti’)) ja sanasta pugnō (’taistella’)) < sanasta pugnus (’nyrkki’)