intrigue

Englanti

Substantiivi

intrigue (monikko intrigues)

1. juoni

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	intrigues
part. prees.	intriguing
imp. & part. perf.	intrigued

intrigue

1. juonitella
2. kiehtoa

Ranska

Verbi

intrigue

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä intriguer
2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä intriguer
3. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä intriguer
4. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä intriguer
5. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä intriguer