kähmiä

Katso myös: kahmia

Suomi

Substantiivi

kähmiä

1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta kähmä

Verbi

kähmiä (61) (taivutus[luo])

1. lähennellä sopimattomasti, hipelöidä, hiplata, kouria, lääppiä, ronkkia

   Lennart kähmii taas naisia!

2. varastaa

   kähmiä makeisia kaupan hyllyltä

3. liikkua pimeässä käsikopelolla haparoiden

   Joku kähmii oven takana.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkæhmiæˣ/
• tavutus: käh‧mi‧ä

Liittyvät sanat

• kähmä

Johdokset

• substantiivit: kähmiminen, kähmintä

Aiheesta muualla

• kähmiä Kielitoimiston sanakirjassa