kähmintä

Suomi

Substantiivi

kähmintä (9-J)

se, että kähmitään; kähmiminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkæhmint̪æ/
tavutus: käh‧min‧tä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kähmintä	kähminnät
genetiivi	kähminnän	kähmintöjen (kähmintäin)
partitiivi	kähmintää	kähmintöjä
akkusatiivi	kähmintä; kähminnän	kähminnät
sisäpaikallissijat
inessiivi	kähminnässä	kähminnöissä
elatiivi	kähminnästä	kähminnöistä
illatiivi	kähmintään	kähmintöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kähminnällä	kähminnöillä
ablatiivi	kähminnältä	kähminnöiltä
allatiivi	kähminnälle	kähminnöille
muut sijamuodot
essiivi	kähmintänä	kähmintöinä
translatiivi	kähminnäksi	kähminnöiksi
abessiivi	kähminnättä	kähminnöittä
instruktiivi	–	kähminnöin
komitatiivi	–	kähmintöine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kähminnä-
vahva vartalo	kähmintä-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

johdos verbistä kähmiä

Käännökset

1. kähmiminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

kähmintä Kielitoimiston sanakirjassa