kähmiminen
Katso myös: kahmiminen |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakähmiminen (38)
- teonnimi verbistä kähmiä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kähmiminen | kähmimiset |
genetiivi | kähmimisen | kähmimisten kähmimisien |
partitiivi | kähmimistä | kähmimisiä |
akkusatiivi | kähmiminen; kähmimisen |
kähmimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kähmimisessä | kähmimisissä |
elatiivi | kähmimisestä | kähmimisistä |
illatiivi | kähmimiseen | kähmimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kähmimisellä | kähmimisillä |
ablatiivi | kähmimiseltä | kähmimisiltä |
allatiivi | kähmimiselle | kähmimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kähmimisenä (kähmimisnä) |
kähmimisinä |
translatiivi | kähmimiseksi | kähmimisiksi |
abessiivi | kähmimisettä | kähmimisittä |
instruktiivi | – | kähmimisin |
komitatiivi | – | kähmimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kähmimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kähmimis- |