kateleipä

Suomi

Substantiivi

kateleipä (10-E)

1. kattauksen yhteydessä erikseen kullekin ruokailijalle tarjolle asetettu leipänen, kuten rinkeli, sarvi, sämpylä tai teeleipä, mutta ei ison leivän viipale

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑt̪eˣˌlei̯pæ/
• tavutus: ka‧te‧lei‧pä

Etymologia

yhdyssana sanoista kate ja leipä

Käännökset

1. pieni tarjolle asetettu leipä

englanti: roll, French roll

ruotsi: kuvertbröd

Liittyvät sanat

• katealunen
• katelautanen
• kateliina
• tabletti

Synonyymit

• kuverttileipä

Aiheesta muualla

• kateleipä Kielitoimiston sanakirjassa