sarvi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasarvi (7)
- sorkkaeläimillä päästä kasvava luurakenne, jota ne käyttävät tavallisesti taisteluvälineenä. Onttosarvisten sarvissa on pysyvä luuydin, tohlo, jota sarveistuppi ympäröi. Varsinaisia sarvia on vain sorkkaeläimillä. Monien muiden eläinlajien vastaavasta pään rakenteesta käytetään samaa nimeä.
- hirven sarvet
- Etana, etana, nosta sarves!
- luurakenne, josta sarvi koostuu
- eläimen sarvi juoma-astiana
- Brynhild täytti sarven ja vei sen isälle, joka joi ja ojensi sen vieraalleen.
- mikä tahansa suippo ja kapeneva uloke, erityisesti maantieteessä
- sarven muotoinen leivonnainen
- kuhmu (päässä)
- ... kun he palasivat leikistä, oli yhden ja toisen otsa varustettuna aika sarvella, tai poski ajettuneena simpulaksi. – A. Kivi, Seitsemän veljestä
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsɑrʋi/
- tavutus: sar‧vi
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sarvi | sarvet |
genetiivi | sarven | sarvien (sarvein) |
partitiivi | sarvea | sarvia |
akkusatiivi | sarvi; sarven |
sarvet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sarvessa | sarvissa |
elatiivi | sarvesta | sarvista |
illatiivi | sarveen | sarviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sarvella | sarvilla |
ablatiivi | sarvelta | sarvilta |
allatiivi | sarvelle | sarville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sarvena | sarvina |
translatiivi | sarveksi | sarviksi |
abessiivi | sarvetta | sarvitta |
instruktiivi | – | sarvin |
komitatiivi | – | sarvine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | sarve- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaavanha indoeurooppalainen laina[1]
Käännökset
muokkaa1. sorkkaeläimillä päästä kasvava luurakenne
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: sarvekas, sarvellinen, sarveton, sarvinen
- substantiivit: sarveinen
Yhdyssanat
muokkaahirvensarvi, kupparinsarvi, kuppaussarvi, paimensarvi, poronsarvi, pukinsarvi, pyöränsarvi, runsaudensarvi, sarvijaakko, sarvijäärä, sarvikruunu, sarvikuono, sarvimiina, sarviniekka, sarviorvokki, sarvipää, sarvipöllö, sarvivalas, sarvivälke, tuntosarvi, voisarvi
Idiomit
muokkaa- ilman sarvia ja hampaita
- Sanasta miestä, sarvesta härkää.
Aiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 350. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.