SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

viipale (48)

  1. ohut tai hieman paksumpi ruoka-aineesta tai muusta aineellisesta leikattu pala
  2. yksittäinen tehtaassa valmistettu tilaelementti, joista rakennus kootaan rakennuspaikalla
  3. kuvaannollisesti käytettynä: pala jotakin
    Vikaa etsittäessä järjestelmän monikerrosarkkitehtuuri käytiin viipale viipaleelta läpi.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈʋiːpɑleˣ/
  • tavutus: vii‧pa‧le

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viipale viipaleet
genetiivi viipaleen viipaleiden
viipaleitten
partitiivi viipaletta viipaleita
akkusatiivi viipale;
viipaleen
viipaleet
sisäpaikallissijat
inessiivi viipaleessa viipaleissa
elatiivi viipaleesta viipaleista
illatiivi viipaleeseen viipaleisiin
viipaleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi viipaleella viipaleilla
ablatiivi viipaleelta viipaleilta
allatiivi viipaleelle viipaleille
muut sijamuodot
essiivi viipaleena viipaleina
translatiivi viipaleeksi viipaleiksi
abessiivi viipaleetta viipaleitta
instruktiivi viipalein
komitatiivi viipaleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo viipalee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
viipalet-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

juustoviipale, kakkuviipale, kinkkuviipale, kurkkuviipale, leipäviipale, leivänviipale, lihaviipale, lohiviipale, makkaranviipale, makkaraviipale, omenanviipale, omenaviipale, perunaviipale, ruisleipäviipale, sipulinviipale, sipuliviipale, sitruunanviipale, sitruunaviipale, viipalekoulu, viipalekuvaus, viipaleparakki, viipaletalo

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • viipale Kielitoimiston sanakirjassa