kumota (74) (taivutus[luo])

  1. kaataa kyljelleen tai ympäri
    kumota astia
  2. saattaa pois voimasta, tehdä pätemättömäksi (voimaansaatettu asia)
  3. osoittaa vääräksi, osoittaa paikkansa pitämättömäksi
    Moni tieteen teoria on kumottu ajan saatossa.
  4. (arkikieltä) juoda (erit. alkoholia)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkumot̪ɑˣ/
  • tavutus: ku‧mo‧ta

Etymologia

muokkaa

sanan kumo- vartalosta kumo-- ja suffiksista -ta[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kumota Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 645 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 330 Supistumaverbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.